Tänään aamulla kanniskelin ihan unenpöppöröisenä aamupalaani (maustamatonta asidofilus jogurttia, pari perunapiirakkaa ja kahvia maitotilkalla) pöytään kun alkoi pierettää ja en tiedä mikä mielenhäiriö tuli kun pieraisin. EI OLISI pitänyt tehdä niin, sillä on taas vatsa ollut päivätolkulla vedenohuella ripulilla. Pitäisihän minun tietää, että noi ei voi tehdä. ITKU. Onneksi en ollut matolla tuon älyttömyyden tehdessäni. Siivoamiseksihan se meni ja kahvikin ehti sillä aikaa jäähtyä. No, ainakin heräsin kerralla. Onneksi muu perhe oli jo ehtinyt lähteä töihin ja kouluun, sillä olisihan siinä saattanut posket punottaa kun nuorimmainen olisi selittänyt miten meidän äiti kakki lattialle ja onneksi minä tein tuon kotona enkä töissä.