Taisi olla 1990-luvun alku kun tulin joulunvietosta äidin ja isän hoivista yhdessä vanhempieni toisen lapsen ja tämän silloisen puolison kanssa. Söin lähtiessäni lautasellisen kaurapuuroa ja mässytin bussissa salmiakkia. Puolessa välissä bussimatkaa (kokonaismatkan pituus oli noin 300km)  vatsa rupesi protestoimaan. Oli pakko mennä bussin vessaan. Sehän oli sikainen ja likainen kuin mitä niin en sitten iljennyt istua sille pytylle vaan yritin jalkalihaksieni varassa kakata. Se oli VIRHE! ISO VIRHE! Oli nimittäin "varpusparven aika" ja koska en istunut vaan yritin kykkiä niin se parvi lensi osittain vessan takaseinälle. Siinä vaiheessa huomasin, että vessassa ei ollut lainkaan paperia. Ei juma, mietin pienessä paniikissa. Onneksi sillä vanhempieni toisella lapsella ja tämän puolisolla oli ravintolasta nyysittyjä lautasliinoja ja savettia käsien putsausta varten. Sitten vatsa vielä turposi ja jouduin sen relun 100km + taksimatkan linja-autoasemalta kotiin voihkimaan housut auki ja eikun suoraan suihkuun. YÖKS. Tosin isompi YÖKS oli takuulla sillä siivoojaparalla, joka joutui sen vessan mun jäljiltä siivoamaan...